torstai 24. lokakuuta 2013

Arina yrittää muuttaa Isokadun kauppakeskuksen aulaksi

Oulun Isokatu saatetaan jatkossa lukita öisin Arinan uuden kauppakeskuksen kohdalta. Alun perin hanketta markkinoitiin kaupunkilaisille kesäkatuna, jossa olisi lämmintä vuodenajasta riippumatta. Asemakaavan mukaan Isokadulle saa rakentaa valokatteisen tilan, joka on läpikuljettava kävellen yleensä ympäri vuorokauden. Katutilassa ei myöskään saa olla kiinteitä rakenteita, kuten seiniä.

Silloisen asemakaavapäällikön Matti Karhulan mukaan "Tavoite siis on, että aurinko paistaa, kuu kuumottaa ja tähdet tuikkivat katon läpi kadulle saakka." Isokadun oli siis tarkoitus säilyä avoimena ja katumaisena julkisena tilana kattamisen jälkeenkin. Uusimmissa havainnekuvissa katumaisuudesta ei ole enää tietoakaan, vaan entisen kadun paikalla on ihan normaali kauppakeskuksen aula. Arina on siis käytännössä valtaamassa pätkän kaupunkilaisten yhteistä katutilaa omaan käyttöönsä ilman korvausta.

Arina on hakenut kaupungilta poikkeuslupaa voimassa olevaan kaavaan. Lupahakemusta on käsitelty I Bike Oulu -blogissa. Selvityksen kuvista näkyy, että Isokadusta aiotaan kattaa ainoastaan kauppakeskuksen kohdalla oleva osuus. Kattamatta jäävä osa kadusta on varsinkin kauppojen sulkemisen jälkeen aika toimimattoman näköinen umpikuja keskellä kaupunkia. Isokadun sulkemisen seurauksena Kauppurienkadulle syntyy kahden korttelin mittainen läpäisemätön seinämä. Päiväsaikaan Isokatua pääsee toki kulkemaan, mutta kaupungilla pitäisi päästä liikkumaan myös kauppojen sulkeuduttua.

Alkuperäisissä havainnekuvissa Isokadun yllä oli kevyt lasinen valokate. Kuva: Kaleva
Uusimmissa havainnekuvissa kevyen valokatteen tilalla on huomattavasti raskaampi katto. Kuva: Kaleva
Ilmakuvasta näkyy, miten lyhyt pätkä Isokadusta lopulta ollaan kattamassa. Isokatu kulkee kuvan vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan ja kauppakeskus Valkea on kuvan keskellä. Kuva: Yle
Mitä tämä kaikki sitten lopulta merkitsee ja onko yhdellä kadunpätkällä oikeasti mitään merkitystä?

Yhden kadunpätkän sulkeminen voi tuntua vähäpätöiseltä. Eihän se ole iso vaiva kiertää korttelin toiselta puolelta kauppojen sulkeuduttua. Isokadun sulkeminen on kuitenkin ongelmallista ainakin kahdesta näkökulmasta:

1. Kaupunkisuunnittelun pitäisi perustua demokraattisesti laadittuun asemakaavaan, ei yksittäisten toimijoiden voittojen maksimointiin.

Arinalla ei ole Oulussa aiemminkaan ollut mitenkään hyvä maine demokraattisten päätösten kunnioittajana. Ehkä törkein esimerkki Arinan toiminnasta on Limingantullin Prisman rakentaminen. 

Helsingin Sanomat kirjoitti tapauksesta 22.6.2000:
Osuusliike Arina haki huhtikuussa 1996 poikkeuslupaa, jolla SOK:n entinen aluevarasto Oulun Limingantullissa muutettaisiin Prisma-hypermarketiksi. Siitä alkoi karikkoinen lupa-anomusten ja valitusten ketju, jonka perimmäinen kysymys on, onko Oulussa ostovoimaan nähden liikaa suurmyymälöitä ja jakautuuko kauppaketjujen välinen kilpailu kaavapäätöksin epätasaisesti.
Kaupunki myönsi Arinalle 1997 rakennusluvan, joka salli Limingantulliin maatalouskaupan laajennuksen ja leipomomyymälän, mutta ei päivittäistavarakauppaa. Uuden, 16600 neliön myymälän rakentaminen alkoi keväällä 1998, ja Arina haki lupia päivittäistavarakaupan mahdollistavalle kaavalle kiivaasti. 

Vuoden 1999 alussa Arinan johto kertoi avaavansa Prisman suunnittelemassaan laajuudessa, olivatpa luvat kunnossa tai eivät. Saman tien myymälään palkattiin henkilökunta.

Neljä viikkoa ennen avajaisia Oulun kaupunki yllättäen hyväksyi kaavamuutoksen, joka salli päivittäistavarakaupan. 
Ministeri Liisa Jaakonsaari avasi Prisman 8. maaliskuuta 1999.
Arina siis aloitti rakentamisen ilman rakennuslupaa ja käytännössä pakotti kaupungin suostumaan tahtoonsa. Olisi mielenkiintoista tietää, millä keinoilla päättäjiä voideltiin. Ainakin edellisissä eduskuntavaaleissa tietyille ehdokkaille oli jaettu vaalirahoitusta melko avokätisesti, mikä siihen aikaan oli vielä maan tapa.

Tällaisen hallintokulttuurin ja poliittisten lehmänkauppojen toivoisi kuitenkin olevan jo historiaa. Kaupunkisuunnittelun pitäisi olla avointa ja kaupungin kehittämistä pitäisi tehdä mahdollisimman paljon yhdessä asukkaiden kanssa. Kaupunkisuunnittelun yhteydessä puhutaan paljon asukkaiden osallistamisesta ja ainakin näennäisesti kaupunkilaisia kuullaan kaavoja valmisteltaessa, mutta käytännössä kaikki valta näyttää kuitenkin olevan jossain ihan muualla. Tällaiset tapaukset rapauttavat kaupunkilaisten uskoa kaupungin päättäjiin ja vähentävät ihmisten mielenkiintoa oman elinympäristönsä kehittämiseen. Miksi vaivautua, jos ei mihinkään kuitenkaan voi vaikuttaa?

2. Kyseessä on merkittävä ennakkotapaus, joka määrittelee julkisen ja yksityisen tilan suhdetta myös tulevaisuudessa. Jos Arina saa sulkea pätkän Isokatua, mikä estää vaikkapa Stockmannia sulkemasta Kirkkokatua oman tavatatalonsa kohdalta? 

Kaupunkitilan yksityistämisen suurimpia ongelmia on, että se sulkee osan kaupunkilaisista kokonaan ulkopuolelle. Kadulla saa oleskella kuka tahansa, mutta kauppakeskuksen aulaan ovat tervetulleita ainoastaan maksavat asiakkaat. 

Ääripään esimerkki tilanteesta, jossa yksityinen taho määrittelee hyväksyttävät käyttäytymisnormit voisi olla vaikkapa Power and Light District Kansas Cityssä. Se on usean korttelin kokoinen alue kaupungin keskustassa, joka näyttää ulkoisesti ihan tavalliselta kaupunkitilalta. Se on kuitenkin yksityisen tahon hallinnassa ja esimerkiksi pyöräily ja rullalautailu on kielletty. Osa alueesta on myös kokonaan kielletty alle 21-vuotiailta. Vastaava kotimainen esimerkki voisi olla Kampin kauppakeskus Helsingissä. Siellä on käynnissä jatkuva taistelu teinien oleskelua vastaan ja aulasta on esimerkiksi kokonaan poistettu penkit. 

Mitä enemmän kaupunkitilaa luovutetaan yksityisten yritysten hallintaan, sitä vähemmän kaupungilla on tilaa ihmisille, jotka eivät sovi kauppakeskuksen konseptiin. Yksi kadunpätkä voi tuntua pieneltä asialta, mutta kyse on myös periaatteesta. Kaupungin tulee olla avoin kaikille sen asukkaille. Oulun keskustaa yritetään kovasti muuttaa elävämmäksi ja viihtyisämmäksi paikaksi, mutta oikeasti elävää kaupunkitilaa ei ole missään saatu aikaan kauppiaiden ehdoilla toimimalla.

Oulussakin olisi jo korkea aika alkaa nähdä kaupungin keskusta ennen kaikkea siellä asuvien ihmisten elinympäristönä ja kotina. Tällä hetkellä suunnittelua tuntuu usein ohjaavan näkemys, jossa keskusta on lähinnä paikka, jonne tullaan jostain muualta käymään asioilla. Todennäköisesti se johtuu siitä, että suurin osa kaupungin päättäjistä ja virkamiehistä asuu omakotitalolähiöissä ja käy keskustassa lähinnä asioilla. Tähän pitäisi saada muutos, jos Oulusta halutaan kehittää entistä viihtyisämpi kaupunki, jossa ihmiset viihtyvät myös tulevaisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti